Olen perehtynyt jonkin verran positiiviseen psykologiaan ja
lukenut erilaisia elämäntaidon opuksia, missä etsitään tietä onneen, opetetaan hallitsemaan
ajatuksia siis ajattelemaan positiivisesti sekä peräänkuulutetaan tietoisen
läsnäolon merkitystä hyvinvointimme tukijalkana. Vaikka en niele mitään
purematta, olen itsekin alkanut hokea päässäni viime aikoina mantroja kuten
”nauti tästä hetkestä”, ”ole läsnä” ja ”ajattele positiivisesti”. Hyviä
ajatuksiahan nämä ovat, mutta sen sijaan, että ne olisivat toimineet minulle
väylänä kohti auvoisempaa nykyhetkeä, ne olivatkin kääntyneet huomaamattani taakakseni
ja johdattaneet minua kovaa vauhtia jonnekin epätoivon ja riittämättömyyden
rajalle. Ne olivat ajaneet minut ylikuntoon, tarkkailemaan lähes jatkuvasti
itseäni, omia ajatuksiani ja tuntemuksiani. Selfhelpistä oli tullut selfdeath. Mitä enemmän olin alkanut
toistaa itselleni näitä onnellisuuden ismejä, sitä enemmän huomasin ryvettyväni
onnettomuuden olotilassa. Suunnatessani huomioni samaa kehää kiertäviin ajatuksiini
ja yrittäessäni muuttaa niitä väkisin positiivisemmiksi valui huomaamattani
myös käsillä oleva hyvä hetki sormieni lävitse jälkiä jättämättä. Ja taas
ahdisti. Aah..ihmeellinen mieleni. Taas
me olimme kärsäkkäin, samaa kortta kiskomassa – tosin vain eri suuntiin.
Noista ”nauti tästä hetkestä” tai ”ajattele positiivisesti”
–kehotuksista onkin mielestäni tullut jo fraaseja, jotka voivat asettaa vain
entisestään paineita. ”Nauti nyt. Nauti. Nauti, kun voit!”, mieli voi käskyttää
ja kun syystä tai toisesta et pysty tarttumaan hetkeen ja nauttimaan (miten
sekin sitten määritellään), pieni ajatusääni alkaa puhkua ja puhista pääsi
sisällä – ja peli on menetetty. On selvää, että elämässä ja arjessa on
tilanteita, joista ei vaan voi nauttia. On hetkiä, joista nautinto on kaukana
eikä positiivisen ajatuksen ymppääminen jonkin kaoottisen tilanteen päälle vain
toimi. Tilanne on hoidetta, siis on
toimittava, eikä siinä paljon ajattelut auta.
Ajatellaan vaikkapa lasten
itkupotkuhuutonälkäväsymys-raivareita (sori, esimerkit painottuvat tällä
hetkellä vähän tänne sektorille ”hei, mä oon kotiäiti”) tilanteessa, jossa myös
vanhemman verensokeri on jo aikaa sitten tippunut nollan alapuolelle,
kauppakassit roikkuvat kahden taaperon lisäksi käsipuolissa, kotiavain on
hukassa, yhdellä on vessahätä ja mitä vielä realiteetteja tähän nyt uskaltaisi
ympätä… Harvoin, siis todellakin harvoin, ainakaan oma mieleni ehtii tai jaksaa
siinä väsyneessä mielentilassa ajatella positiivisesti ”Kyllä tämä pian
helpottaa (siis sitten, kun ollaan hoidettu vessakäynnit, käsien pesut, purettu
kassit, lämmitetty ruoka, katettu pöytä…) ja sitten me päästään syömään (kääk, taas valmiseineksiä!!) ja voidaan vaikkapa lueskella lattialla kirjaa, hörppiä
mehua kermakakun (sen jo aikaa sitten kassiin sulaneen) kera ja sitten meillä kaikilla
on kivaa…Toki kaikista tilanteista löytyy aina jotain positiivista:
kiukuttelevat lapseni ovat terveitä, minä olen terve, minulla on rahaa ruokaan,
on koti ja se KAKKU – listaa voisi helposti jatkaa sivu tolkulla. Mutta
arjessa, niissä pienissä kiikkerissä hetkissä, nuo asiat eivät vaan tahdo
nousta mieleen päällimmäiseksi ja se on inhimillistä.
Itselle onkin annettava lupa kaikkiin ajatuksiin,
niihin aurinkoisiin ja eteenpäin vieviin kuin myös niihin harmaisiin ja
sisäänpäin kääntyviin. Tärkeintä olisikin muistaa, että minä en ole yhtä kuin ajatukseni. Luulemme, että se mitä
ajattelemme, on todellista. Mutta niin ei ole. Ajatuksemme ovat vain tulkintoja
ja vieläpä ohimeneviä sellaisia. Ajatuksista
olisikin hyvä oppia myös päästämään irti ja ainakin omalla kohdallani tämä
toimii parhaiten suuntaamalla huomio jonnekin toisaalle, konkreettiseen
tekemiseen, toimintaan. Ei siis niihin ajatuksiin.
Vaikka olen kehittänyt itselleni jo koko joukon hyviä hankalien tilanteiden toimintaohjeita, niitä ei aina vain tahdo
muistaa ottaa arjen hulinassa käyttöön. Vanha koira oppii kyllä ne uudetkin
temput, mutta hitaasti. Siksi on hyvä aina verestää muistia ja haastaa itseään
kerta toisensa jälkeen. Siispä, kun seuraavalla kerralla ne ajatukset ovat kaikkea
muuta kuin positiivisia, kulmat kurtistuvat ja suu tiukkenee viivaksi tai tahtoo laukoa ilmoille kaikki kauheudet, hengitä syvään hitaasti nenän kautta, pidätä hengitystä pari sekuntia ja hengitä sitten hitaasti suun kautta ulos, laita
kynä (tai mikä tahansa käteen osuva puruluu) takahampaiden väliin niin, että suu vääntyy kuin pakotettuun nauruun. Kohota
kulmia ja avaa silmät mahdollisimman suuriksi. Ja pidä tämä ilme. Pidä se vaikka
se näyttää hölmöltä ja tuntuu typerältä. Pidä se niin pitkään, että olet löytänyt
sen avaimen kassin pohjalta, pessyt kuusi kättä, nostellut ostokset kaappiin,
laittanut pinaattilätyt pannulle ja asetellut lautaset pöytään…
Ja muista, että se, mikä toimii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle. Eikä mitään ohjeistuksia tulisi ylipäänsä ottaa ainoina totuuksina ja pikakeinoina onneen. Sanotaan, että hitaasti hyvä tulee. Ja se pitää paikkansa, oli sitten kyse jonkin uuden taidon oppimisesta, kilojen karistamisesta tai vaikkapa laajemmasta elämäntapamuutoksesta.
Ja muista, että se, mikä toimii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle. Eikä mitään ohjeistuksia tulisi ylipäänsä ottaa ainoina totuuksina ja pikakeinoina onneen. Sanotaan, että hitaasti hyvä tulee. Ja se pitää paikkansa, oli sitten kyse jonkin uuden taidon oppimisesta, kilojen karistamisesta tai vaikkapa laajemmasta elämäntapamuutoksesta.
Hei! Eksyin ensimmäistä kertaa blogiisi ja lukaisin kertaheitolla kaikki tekstisi! Ihanaa luettavaa, jään ehdottomasti seuraamaan :)!
VastaaPoistaAurinkoisia päiviä! Elina
Hei Elina! Kiitos mieltä lämmittävästä palautteestasi! Se sai hymyn huulille. :)
VastaaPoistaIloista viikkoa sinulle!
Jotenkin tosi hyvin kirjoitettu ja niin totta. Kaiken kruunasi nuo possun kuvat <3 :)
VastaaPoistaHei Tania! Ja kiitos viestistäsi. Minun ihana valokuvamallini on kyllä kieltämättä aika söpö ja possua katsellessa ajatuskin lepää. Nämä onnellisuuteen ja ylipäänsä ihmismielen ihmeellisyyteen liittyvät asiat ovat olleet tapetilla omassa arjessani jo pitkään ja niistä varmaan kuulette vielä lisää! ;) Iloisen vapaita ja sallivia aatoksia sinulle viikkoon! Ja ihana blogi sinullakin! :)
VastaaPoista